Nostalgiaa

Muistot ovat kauniita. Ennen oli kaunista, lämmintä. Asiat ovat muuttuneet, mutta muistot jäävät, niihin voi uppoutua, varsinkin tällaisena kylmänä, pimeänä iltana.

Joskus olimme niin läheisiä ystäviä. Kerrottiin toisillemme kaikki, ei ollut salaisuuksia. Silloin tuntui, ettei mikään voisi ottaa tätä meiltä pois. Sitä saattoi jopa harhautua pitämään toista itsestäänselvyytenä. Ei olisi pitänyt.

Nyt kaikki on toisin. Ajaudutaan pikkuhiljaa kauemmas. Ollaan lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Kun katsoo taaksepäin, huomaa eron.

Kaikki nämä asiat käyvät tytön mielessä, kun hän pudottelee sanoja paperille, ja lopuksi painaa hartaasti viimeisen merkin paperille, ja näin päättää osan elämää. Pienen, mutta silti niin suuren osan elämää. Tärkeän osan.