Sukat ovat märät ja kylmä puristaa tyttöä tiukasti joulukuisessa yössä. Pakkanen kipristelee sormissa, jotka puristavat savuketta tiukasti, tarraten sen luomaan, liian vähäiseen, lämpöön. Savu leijailee työtön ympärillä ja hän katselee sitä lumoutuneena. Puut, talot ja katuvalot heiluvat enemmän kuin niiden pitäisi ja välillä savu sumentaa näkymää. Tyttö virnistää tahattomasti. Ei ole mitään syytä olla onnellinen, mutta tyttö tuntee silti outoa yhteenkuuluvuutta maailman kanssa. Kaikki on hyvin ja kuitenkaan ei ole.
Lumen narskuessa tytön jalkojen alla, hän pyrähtää juoksuun ja liitää taivaalle pilvien yläpuolelle aina kuuhun asti, ja sieltä hän katselee rumaa, kaunista maailmaa.
:) talvi on sittenki kiva.
VastaaPoista