Ohikiitäviä hetkiä

Jälleen täydellisiä hetkiä tässä niin epätäydellisessä elämässä. Jos täydellisyys on jotakin utopistista, jotakin saavuttamatonta, miten minun on mahdollista elää niin monia täydellisiä hetkiä?

Ajetaan lujaa, lujaa, lujaa kohti aurinkoa. Alkoholi syöksyilee suonissa samaa vauhtia. Moottorin äänen kuulee vaan heikosti pauhaavan musiikin alta.
Tässä hetkessä kaikki on mahdollista. Kaikki tunteet, kaikki sanat ja kaikki tulevaisuudet.

Alkoholi sykkii sisällä musiikin tahdissa. Tanssin, tanssin, tanssin. Olet siinä lähellä, muuta en ymmärrä ympäristöstä. Vaahto ympäröi meidät, sulkee meidät syleilyynsä, unohdukseensa.

Mutta nämäkin täydelliset hetket ovat ohikiitäviä. 24 tuntia myöhemmin ei enää melkein usko täydellisten hetkien olemassaoloon.




Melkein.

Kyllä niitä tulee. Niitä on pakko tulla. Niitä varten elän.

Maailma muuttuu Eskoseni.

Tyttö ei tunnista tätä hetkeä.

Ei se ole hänen elämästään.
Ihmiset ovat vieraita.
Talo on outo.

Mielessä häilähtävät tutut muistot tutuista ihmisistä ja siitä niin tutusta talosta. Yhtäläisyyksiä löytyy, mutta kaikki on niin hämärää.
Oliko tuo silloin hän ja miten hän voi olla tuo?

Vaikka elämä ei ole tytön, ei voi olla, olo on silti rauhallinen, seesteinen. Vaikka tyttö muistelee ja vähän kaipaakin sitä niin rakasta taloa ja kaikkea mitä siihen sisältyy, on tässäkin ihan hyvä olla.

Tytön elämä on muutoksen kurimuksessa.
Olisiko tämä sen paljon puhutun uuden elämän alku?

Oma maailma

Olen omassa maailmassani. Se sisältää minut, hänet ja nuo pari muuta. Alkoholia, musiikkia ja tanssia.

Harhaudun hetkeksi maailmastani. Katson siitä ulos, oikeaan maailmaan. Miten se voi olla vielä siellä, vaikka jätin sen jo niin kauan sitten? Vai oliko se vasta äsken?
Katselen oikeaa maailmaa kummissani, mutta se ei kiinnosta minua pitkään. Sukellan takaisin omaan maailmaani: jännitykseen hänen ollessa lähellä ja nauruun noiden muiden kanssa.

Aamulla olen taas vanhassa maailmassa, siinä valitettavan oikeassa. Oma maailma tuntuu kaukaiselta muistolta tai ehkä ihanalta unelta.

Jos se oli unta, tahdon nukku sata vuotta.