Muistan, ettei se ennen ollut. Silloin kauan sitten, kun olit vasta haave. Miten sinun värikkyytesi, yhteisen elämämme sateenkaari on muuttanut minuuteni niin harmaaksi? Kanssasi koen kaikki värit tummista sävyistä neonväreihin. Toiset ovat haalean haikeita toiset taas kirkkaita ja elämäniloisia.
Koinko noita värejä, kaikkia niiden sävyjä koskaan yksin? Eivätkö värit silloin ennen olleetkin tasaisempia? Tuttuja tasapaksuja sävyjä, mutta värejä kuitenkin?
Sinun kanssasi värit ovat harvoin tasapaksuja. Ne voivat olla likaisen paskanruskeita mutta välillä ne taas ovat niin kirkkaita ja vivahteikkaita että silmiin sattuu.
Omat tasaiset värini ovat kadonneet. Ilman sinua minulla on vain harmaa. Yksi ainoa harmaan sävy.
