Tutut, ruskeat silmäsi katsovat minua hellästi, puristat minut tiukemmin itseäsi vasten. Lämpö, fyysinen sekä henkinen, leviää ruumiiseeni. En haluaisi koskaan pois tästä hetkestä. Vain yksi asia saa minut hellittämään otteeni: ”Haluatko kahvia, rakas?” kuiskaat hiljaa korvaani ja minä nyökkään hymyillen. Suutelet minua ja lähdet sitten vastahakoisesti, vilkaisten taaksesi vielä makuuhuoneen ovella.
Odottaessani sinua sytytän tupakan ja muistelen edellistä iltaa hymyillen. Ikkunasta verhojen läpi siivilöityy aamun, kevään ensimmäisiä säteitä, paljastaen hiljaa ilmassa leijailevan pölyn, joka on kerääntynyt pitkän ja kylmän, yksinäisen talven aikana.
Mutta nyt talvi on ohi, ei tarvitse enää värjötellä yksin kylmässä sängyssä. Nyt minulla on sinut.
Tulet viereeni ja ojennat minulle toisen kantamistasi mukeista. ”Mustana, sokerilla, eikö se niin ollut?” kysyt tasaisella, matalalla äänellä ja minä suutelen sinua vastaukseksi.
Niin, kevät on tullut enkä ole enää yksin.
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa <3
VastaaPoista