Unohdus

Istun autoon ja kaasutan matkaan. Ajan kaupungin läpi moottoritielle ja painan kaasua. Ajan aivan liian lujaa.

Ajaessani kadotan ajan ja paikan tajun. Kadotan itseni. Keskityn vain tiehen edessäni, rattiin käsieni alla, auton tasaiseen jyrinään. En ajattele mitään ja se tuntuu hyvältä.

”Jotkut hölkkäävät unohtaakseen itsensä, minä ajan autoa.”

Ajan yhä lujempaa ja lujempaa. Ajan yli kahtasataa. Silti muistan kaiken, jokaisen viiltävän sanan, jokaisen kyyneleen, jokaisen katkeran ilmeen. En pysty unohtamaan, joten painan kaasua.

Sadepisarat hakkaavat ikkunaa ja sumentavat tien edessäni. En näe kunnolla eteeni. En ole varma kummasta se johtuu, makeista vai suolaisista pisaroista. Sillä ei ole väliä.

Auto lähestyy minua. Huomaan sen liian myöhään. Kuuluu rysähdys. Hetkellinen kipu ja sitten ei mitään.

Vihdoin saan mitä haluan, kadotan itseni, unohdan katkerat sanat, unohdan kaiken.

Saan vihdoin rauhan.

-

Lainausmerkit: ote kirjasta Mitäs nyt tehdään? - Doris Dörrie