Kahvin tuoksu, lämmin kuppi käsieni välissä, kahvilan asiakkaiden puheensorina, sinun siniset silmäsi, joihin on niin helppo upota, hukkua. Vilkuilimme toisiamme ujosti, sinä hymyilit vähän.
Sitä ajattelen tänä sumuisena aamuna. Onko se muisto vai haave, en tiedä, tiedän vain, että se lämmittää yksinäistä ja kylmää sänkyäni.
Myöhemmin, paljon myöhemmin, kun ujous on kadonnut silmistämme, olemme sängyssäsi. Sinä suutelet niskaani ja minä raavin selkääsi punaisilla kynsilläni. Hetki on taianomainen.
Niin erilaisia muistoja, hetkiä, haaveita, mutta silti molemmat elämäni ihanimpia, molemmat sumuisen aamun pelastuksia. Niistä saan voimaa istuessani sunnuntaiaamuna liian suuressa sängyssä yksin, liian suuret villasukat jalassani.
Kaikki on liian suurta ilman sinua.
punaisia kynsiä :) ♥
VastaaPoista