Unelman jälkeen

Kesä tuli, kesä meni ja siinä samalla unelma. Kaikki oli täydellistä. Olin enemmän elossa kuin koskaan. Mutta se kaikki oli ohi aivan liian nopeasti. 

Syksyn myötä muistelen unelmaa yhä useammin. Mikään ei ole ollut hyvin sen jälkeen. 

Elämä menee alamäkeen. Ensin madellen, mutta vauhti kiihtyy. Kaikki tuntuu turhalta, mitäänsanomattomalta, paikallaan junnaavalta. Synkkyys tihenee ympärillä.

Välillä alkoholi turruttaa hieman. Mutta sitäkin kestää vain hetken. Aamulla kaikki on kaksin verroin pahempaa.

Mikään ei ole ollut hyvin unelman jälkeen. Ja kaikki menee yhä vain huonommaksi. Kylmä ja pitkä talvi on edessä ja pelkään, että se tappaa viimeisenkin toivon paremmasta. 

Mitä minusta on jäljellä kevään tullen?