Ruumis on väsynyt toisin kuin mieli. Aurinko kasvoilla lämmittää, luo punertavan maailman silmäluomien läpi. Hymyilyttää. Toivo on herännyt. Ehkä kaikki ei ole vielä menetetty, ehkä asiat kääntyvät vielä parhain päin.
Maanantain myötä hymy on hyytynyt, positiivisuus poistunut ja arki palannut. Silti haluan roikkua toivossani.
Yhden asian opin viikonlopustani. Vaikka elämä jatkaisi alamäkeään, voin ainakin nauraa. Nauru parantaa haavat. Tai ainakin se lievittää kipua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro jotain kivaa