Olen omassa maailmassani. Se sisältää minut, hänet ja nuo pari muuta. Alkoholia, musiikkia ja tanssia. Harhaudun hetkeksi maailmastani. Katson siitä ulos, oikeaan maailmaan. Miten se voi olla vielä siellä, vaikka jätin sen jo niin kauan sitten? Vai oliko se vasta äsken?
Katselen oikeaa maailmaa kummissani, mutta se ei kiinnosta minua pitkään. Sukellan takaisin omaan maailmaani: jännitykseen hänen ollessa lähellä ja nauruun noiden muiden kanssa.
Aamulla olen taas vanhassa maailmassa, siinä valitettavan oikeassa. Oma maailma tuntuu kaukaiselta muistolta tai ehkä ihanalta unelta.
Jos se oli unta, tahdon nukku sata vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro jotain kivaa