Ohikiitäviä hetkiä

Jälleen täydellisiä hetkiä tässä niin epätäydellisessä elämässä. Jos täydellisyys on jotakin utopistista, jotakin saavuttamatonta, miten minun on mahdollista elää niin monia täydellisiä hetkiä?

Ajetaan lujaa, lujaa, lujaa kohti aurinkoa. Alkoholi syöksyilee suonissa samaa vauhtia. Moottorin äänen kuulee vaan heikosti pauhaavan musiikin alta.
Tässä hetkessä kaikki on mahdollista. Kaikki tunteet, kaikki sanat ja kaikki tulevaisuudet.

Alkoholi sykkii sisällä musiikin tahdissa. Tanssin, tanssin, tanssin. Olet siinä lähellä, muuta en ymmärrä ympäristöstä. Vaahto ympäröi meidät, sulkee meidät syleilyynsä, unohdukseensa.

Mutta nämäkin täydelliset hetket ovat ohikiitäviä. 24 tuntia myöhemmin ei enää melkein usko täydellisten hetkien olemassaoloon.




Melkein.

Kyllä niitä tulee. Niitä on pakko tulla. Niitä varten elän.