Putoan

Putoan

pois

pois

pois.


Vajoan

alas

alas

alas.

Katson ylös ja näen värejä, tuttuja kasvoja, hymyjä, elämää. Täällä niitä ei ole. Ympärilläni on vain pimeää, epäselviä hahmoja, mustaa, ei ollenkaan värejä. Tämä paikka on pelottava, ja ehkä vähän surullinen. En kuulu tänne, mutta poiskaan en pääse.

Outoja, kylmiä ja ilkeitä ääniä ympärillä. Kyyneleet nousevat silmiin ja itken hiljaa kaiken epäoikeudenmukaisuutta. Miksi?

Käperryn kokoon ja odotan. Odotan värejä, hymyjä, jotakin iloista ja turvallista. Odotan uutta alkua, uutta elämää.


Vaikka haluaisin palata vanhaan.