Aurinko lämmittää selkää, tie jatkuu pitkälle edessä. Tyttö kävelee kevein askelin, hyräillen vähän musiikin mukana. On kevät ja luonto heräilee. Tavallaan tytön onnellisuus heräilee sen mukana.
Kaukana pellon takana, suuren kuusen alla, tyttö näkee hahmon, enkelin. Se nousee siivilleen, liitää matalalta tytön yli ja nauraa. Tyttö nauraa sen kanssa. Hän kaivaa taskustaan savukeaskin ja sytyttää tupakan, vaikka enkeli pudisteleekin päätään. Tupakka maistuu tänään pahalta, ja tyttö miltei tuntee kuinka hänen keuhkonsa huutavat myrkkyä vastaan. Enkelin paheksuva ilmekin surettaa, mutta tyttö polttaa silti savukkeensa loppuun. Enkeli on anteeksiantavainen ja se hymyilee kaikesta huolimatta.
Poltettuaan tyttö yrittää heittää tupakan ojan pohjalle. Tuuli kuitenkin tarttuu siihen ja se päätyykin ojan vierelle. Tyttö potkaisee sen ojaan ja mukana menee hiekkaa ja roskaa. Ojan kirkas vesi likaantuu ja siitä tulee ruma. Tytön mieliala laskee ja äkkiä kaikki muukin näyttää taas rumalta. Enkeli katoaa, kylmä tuulenpuuska värisyttää tyttöä, hän tunkee kädet taskuihin ja lähtee kotiin.
Ehkä tytön on odotettava huomista, tai ylihuomista. Ehkä kevään on edettävä vielä vähän, ehkä sitten kaikki on taas kaunista.
Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro jotain kivaa