Auringon ensisäteet lämmittävät punertavien verhojen läpi. Enkeli makaa sängyssä hiljaa, pitkittäen heräämistään. Se tietää, että kohta on noustava. Kohta on taas jaksettava katsoa kärsimystä silmästä silmään, taisteltava sitä vastaan, suojeltava ihmisiä heidän omalta julmuudeltaan.Enkeli pieni tyttö vain on niin kovin väsynyt.
Mutta enkeleille suodaan vain hetki lepoa, hetki omaa rauhaa, enkeleiden on jaksettava. Ne eivät saa uupua, sillä mitä silloin tapahtuisi maailmalle?
Sitä Enkeli ei pysty edes ajattelemaan, ja se nousee väsyneesti ylös, lehahtaa ikkunasta ulos Pariisin katujen ylle, vartioimaan jälleen kerran ihmisten arkea.
olipas hassu.. ihana tälläi.. ihan normaali hetki. Tai siis kyllähän mäkin kirjotan hetkistä, mut se on sit sitä tavatonta kuvailua. Sä oot saanu jotenki pienen hetken kuvailtua ilman että kuitenkaan kuvailet ollenkaan ja se tunnelma on silti tosi elävä.. vähän jännä.. ihana ♥ mut ällöö ku kuvan tyypillä näkyy luut niin selvästi ;__;
VastaaPoista