Liian kaunis maailma

Iltarusko punaa maisemaa tytön ympäriltä. Hän kävelee verkalleen pienellä kadulla poltellen tupakkaa ja väistellen vesilätäköitä.

Pimeys on täydellistä, vain katulamput valaisevat autioita katuja, sillä taivas on pilvessä. Tyttö hymyilee kävellessään kotiin juhlista. Hän on niin onnellinen.
Edempää, erään kulman takaa, astuu esiin pari miestä. Tyttö ei pelkää, ei vielä ymmärrä, että pitäisi pelätä. Vasta kun miehet puhuttelevat tyttöä, hän alkaa hermostua. Äkkiä takaakin kuuluu ääniä. Miesten kädet ovat joka puolella, tyttö vapisee, muttei osaa toimia. Nyt hän pelkää.

Kaikki on niin kaunista. Liian kaunista. Tytöstä tuntuu, että maailma pilkkaa häntä. Hän pysähtyy yhden suuren vesilätäkön eteen ja tuijottaa sitä. Siitä heijastuu kauniin vaaleanpunaisensävyisiä pieniä pilviä. Veden pinta on täysin tyyni ja tyttö irvistää sen kauneudelle. Hän imaisee viimeiset savut tupakastaan ja heittää sen lätäkköön. Lopuksi hän potkaisee vähän hiekkaa perään.
Nyt se on ruma, sen kauneus on pilattu. Aivan kuten hänenkin.

Tyttö hymyilee julmasti, sytyttää uuden tupakan, ja jatkaa matkaansa.

Ooh la, the world just chew her up and spat her out.