
Poika ja Enkeli olivat yhdessä parvekkeella. Poika istui nurkassa, kädet polvien ympärillä, Enkeli taas kaiteella roikottaen jalkojaan tyhjän päällä. Pojan kasvoilla oli kyynelten jättämiä jälkiä, surun uurtamia viivoja. Enkelikin oli surullinen, pojan puolesta, mutta se ei itkenyt.
Äkkiä poika nousi ylös, käveli kaiteen luokse, katsoi sen yli kaukaista maata ja pieniä muurahaisia, jotka olivat autoja. Hän harkitsi jotakin pelottavaa ja Enkeli huomasi sen. Se kiiruhti estämään poikaa, kuiskailemaan pojalle. Se puhui kauniita asioita pojan korvaan, suostutteli jättämään idean.
Poika seisoi pitkään tyhjä ilme naamallaan, kuunnellen, vaikkei tiennyt mitä. Poika ei nimittäin voinut nähdä Enkeliä. Lopulta poika siirtyi sisälle. Hän puki päälleen ja lähti kaupungille. Enkeli tiesi olevan turhaa seurata poikaa. Se tiesi epäonnistuneensa.
Poika kuolee huumeiden yliannostukseen yöllä kello 01.24.
Enkeli istuu parvekkeen kaiteella. Se itkee.
Enkeli istuu parvekkeen kaiteella. Se itkee.

nättiä ♥ ;___;
VastaaPoista