Otan muumimukin – kesäisen muumimukin – ja kaadan siihen kahvia. Istahdan pöydän ääreen ja haistan kahvia nautinnollisesti. Tunnen siinä kesän tuoksun, voikukkien ja horsmien vienon hajun niiden kukkiessa tien varressa. Suljen silmäni ja nautin aromista. Maistan kahvia ja tunnistan siinä kesäpäivän auringon, sinisen taivaan ja pilvenhattarat, tunnen päivän kuumuuden ja silloin tällöin hiuksia ja helmoja heilauttelevan hennon tuulen vireen. Tunnen innostunutta odotusta tulevasta päivästä, ehkä edessä on lähtö. Lähtö lenkille ystävän kanssa tai kenties pitkälle automatkalle perheen parissa. Nautiskelen näistä mielikuvista ja juon kahvini hymyillen. Lopulta avaan silmäni ja katson tahtomattani ulos. Näkymä masentaa, ilma on synkeän harmaa ja taivaalta tippuu räntää, maassa on korkeat, kaikkea muuta kuin lumivalkeat kinokset.
Haen lisää kahvia.
Kiitos kovasti, sait hymyn naamalleni. :)
VastaaPoistaKyllä se talvi väistyy kesän tieltä ihan kohta kun vaan jaksetaan odottaa!